Neuvottelun asiantuntijoina Sirpa Karjalainen, MMM ja Tiina Laurila, Mavi
Neuvottelun vetäjänä Karl-Erik Michelsen
Kosketelkaa uusia rajapintoja!
Herkuttelen ajatuksella, että alkava ohjelmakausi erityisesti biotalouden kehityksessä avaa aivan uusia näköaloja ja uusia innovaatioita sinkoilee arvaamattomista suunnista. Metsä on meidän runsain bioresurssimme ja puskee uutta vihreää massaa koko tarmollaan. Puusta saadaan aikaan monenmoista, mutta onko katsottu puun taakse? Mitä sieltä löytää puun ja muovien kemisti, luonnontuotteita keräilevä ja tutkiva laboratorio tai mielen ja kehon hyvinvoinnin asiantuntija? Saati kun aletaan rakentaa kaikista biomassoista yhteisiä kasvun ja kierron prosesseja?
On kovin kulunutta viitata Uudenkaupungin Sybimarin integroidun vesiviljelyn ja energiantuotannon konseptiin, mutta tuleeko muita yhtä inspiroivaa kokonaisuutta mieleen. Suljetun kierron energiaratkaisu, jossa jätteet, hukkaenergia, lämpö, ravinteet ja hiilidioksidi hyödynnetään ja kierrätetään energian– ja elintarviketuotantoon. Paitsi kaloja, yrttejä ja energiaa, tässä pilottilaitoshankkeessa yhteen saatettiin hallinnollisesti eri EU –rahastoja, säädöksiä ja arvatenkin nivaska ehtoja ja hallintokulttuureita. Vastaavaa rohkeaa ajattelua tarvitaan kaikilla tasoilla, jotta ”teollisuuden uudet symbioosit” alkavat tuottaa myös taloudellista tulosta.
Juuri nyt tuntuu, että alueellisesta yhteistyöstä tai paikkaperusteisesta kehittämisestä ei saa edes puhua vaan liekinheitin tanassa toteuttaa muodikasta luovaa tuhoa, jotta pienten yritysten raunioilla rehottaisi luvattu suuri puu. Näinköhän saataisiin Suomi nousuun? Minusta on tylyä aliarvioida maakunnallista tai seudullista ymmärrystä ja yhteistä tahtotilaa, jolla vaikkapa Oulusta aikanaan rakentui ällistyttävä pohjoinen kasvukeskus. Vähemmällä saadaan enemmän, kun eriväriset pelimerkit kootaan samaan kekoon ja rakennetaan yhteinen peliteoria. Tuskin se suuri yritys tipahtaa tyhjästä työpaikkoja pelastamaan. Tärkeämpää on, että ne pienet yritykset uskaltavat palkata yhden tai pari uutta työntekijää. Yhteensä se tarkoittaa monta työpaikkaa. Ja se on ihan mahdollista.
Provinssi rokkaa!
Kun pelimerkit edelleen ovat vähissä, kannatta kurkottaa rajojen yli ja haalia hommaan yhä laajempi porukka asiantuntemusta ja yrityksiä, joilla on tahto yhdessä voittaa koko puulaakisarja. Kierrätys kunniaan, mutta kyllä tehokkuus kasvaa ja rahaa säästyy kun lyödään hynttyyt yhteen naapurin kanssa.
Ydintoiminnan ytimessä taotaan perustoimintaan lisää tehoa. Siellä mietitään parannuksia ja säästöä tuovia ajatuksia, vaikka halpalentoyhtiötä. Mutta entä jos kuitenkin tuodaan soppaan jotain aivan uutta maustetta? Innovaatioita kuulemma syntyy erityisesti rajapinnoilla. Italialainen Pohjois-Karjalassa inspiroituu sienistä enemmän kuin puista, valotaiteilija näkee pimeydessä mahdollisuuden ja it–nörtti savustamossa ehkä nettimyyntipisteen. Olisiko naapurisiilossa jotain uusia ajatuksia, joista yhdessä saisimme kehitettyä paremman palvelutuotteen. Huhuu, kuuluuko jostain koputtelua?
Rajoille ja niiden yli!
Täältä Euroopan koilliskulmasta on pitkä matka Maltan markkinoille tai tsekkeihin tsekkaamaan tukkipuisia unelmia. Sitäkin kannattaa yrittää ja löytyyhän lähempääkin mahdollisuuksia uusiin avauksiin. Importtia ja eksporttia se maaseutukin tarvitsee.
Voiko yhteistyöhön pakottaa kuin rauhaan?
Vaatii tiettyä luonteenlujuutta heittäytyä hankkeissa poikkiteloin ja torpedoida muiden yhteistyötä. Sillä tavalla saa kaikki huomaamaan, että mikään ei kannata. Ja tosiaankaan, mikään ei muutu! Onneksi meillä sentään on aika liuta sellaisia toimijoita, jotka osaavat rakentaa kestävää yhteistyötä. Pässinpökkimänoobel heille kuuluu!
Positiivinen asenne ja uteliaisuus yhdistettynä rohkeuteen tuottaa väistämättä jotain uutta. Kun siitä vielä uskaltaa puhua, kutsua mukaan uutta osaamista, voi tuloksena olla jotain, joka suorastaan imee rahoittajat kyytiin. Jokainen innovaatioleiri ja yritysryhmähanke on osoittanut, että pienten yritysten yhdistetty voima on enemmän kuin niiden yhteen laskettu htv.
EU tarjoaa tällä kaudella yhteistyön porkkanoita, riittääkö se? Pitääkö selän takana olla myös se kepakko vai riittääkö nopealiikkeisiä yhteistyön Martteja jokaiseen tahtiairoon?
Sirpa Karjalainen
Neuvotteleva virkamies Maa- ja metsätalousministeriö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti